Voikohan pipoja olla liikaa? Kuinka paljon mahtaa olla liikaa? Tarvitaanko niitä kaikkia?

Meidän perheessä pipoja on paljon tai sanoisinko tässä yhteydessä, että useita. Puhutaan siis muutamista kymmenistä, oikeasti en ole edes laskenut niitä ja se on ehkä ihan hyvä asia :)

Jokainen niistä on mielestäni ollut (ainakin ostohetkellä) tarpeellinen ja jollain tavalla erilaisempi ja ihanampi kuin jokin jo olemassa oleva pipo.

Meidän pipoissa pääasiassa materiaali on trikoo ja joustofrotee. Ja nyt siis kyseessä vain pipot, hatut ja myssyt on sitten jo toinen tarina:) Ja vielä kolmanteen lyhyempään tarinaan löytyy ainekset aikuisten ja 13v:n pipoista.

Villitykseni pipoihin alkoi noin viisi vuotta sitten kun keskimmäinen lapseni syntyi. Pienelle pojalle oli ihanaa ostaa kaiken värisiä ja kuvioisia pipoja tuomaan pilkettä asukokonaisuuksiin. Jokaiseen takkiin, haalariin ja paitaan piti ostaa sopivasti sointuva pipo.

Pikkuhiljaa aloin ompelemaan pipoja myös itse. Materiaaleina edelleen trikoo, enemmän joustofroteeta ja talvella fleeceä. Pipovuori kasvoi kasvamistaan ja huomasin, etten halunnut luopua jo pieneksi jääneistäkään pipoista. Pieniä pipoja pakattiin laatikkoon varastoon ja vain harvoista luovuin.

Onneksi näin tehtiin, sillä perheemme väkiluku kasvoikin yhdellä ja taas olikin uusi pää pipoja varten valmiina.

Tuoreinta pikkupäätämme lämmittämään posti kuljettikin viime viikolla kolme uutta Villervallan pipoa. Ja huomatkaa tähdet, I love it!