Crocs Slipper tohvelit isälle pakettiin

Isänpäivä lähestyy vinhaa vauhtia ja hyvät lahjavinkit ovat nyt kultaakin kalliimpia. Itse olen joka vuosi lähettänyt Pohjois-Karjalaan jonkinlaiset tossut tai tohvelit isänpäiväksi tai jouluksi. Tämäkään vuosi ei tee tässä poikkeusta totuttuun, vaan isäni saa taas jaloilleen lämmikettä. 

Väitän siis olevani jo aika mestari vartaillessani sisäkenkien ominaisuuksia.

Isälleni tohvelit tulevat aina sisäkäyttöön ja usein ongelmana on liian paksu ja lämmin vuori. Joskus tohveleissa on myös aivan liian paksu pohja isäni käyttötarkoitukseen. Toiselle paksu pohja taas tuo mahdollisuuden kipaista tohveleissa myös postilaatikolla tai hakemassa vajasta sylillisen polttopuita, mutta meile tämä ominaisuus ei tuo lisää käyttöarvoa.

Tänä vuonna isäni pääsee testaamaan Crocsin Slipper tohveleita, joissa pohja on ohut ja olemus antaa olettaa, että tohvelit olisi helppo sujauttaa jalkaan ja riisua ilman kumartelua ja kyykkimistä. 

Crocs Slipper tohveleissa on mukavan tuntuinen tekstiilipäällinen ja ihanan pehmeä sisäpohja. Merkille ominaisesta reikäkuviosta tunnistaa, että kysessä on Crocsit ja mieleen tulee välittömästi ajatus kevyistä lipokkaista. 

Sovittelin tohveleita myös omaan jalkaani ja ne todella olivat hyvin kevyet. Tilanne johti siihen että, olihan se mielenkiinnosta kaivettava keittiövaaka esiin ja punnittava tohvelit! Yksi tohveli painoi vain 50g eli saman verran kuin villasukka. Aika hurjaa,eikö? :)

                      

Crocs Slippereissä on synteettinen mokkanahkapohja, jossa on lisäksi pieniä nystyröitä antamassa pitoa. Slippereitä on saatavilla koossa 33-49 ja niitä löytyy useassa eri värissä. Näet ne kaikki ja tilaat helposti täältä.

Slippereitä on myynnissä tietenkin myös Crocs Store –myymälöissä (Helsinki, Vantaalla Flamingossa, Turussa Hansan ja Kuopiossa Matkuksen kauppakeskuksessa),sekä valituissa Intersportin myymälöissä kautta maan (mm. Itäkeskus, Puhos, Turku/Hansa, Raisio/Mylly, Oulu, Tampere, Savonlinna).

Minulla ja isälläni on välimatkaa 550 km, joten nämä tohvelit ovat sujahtaneet pakettiin ja postin kuljetettavaksi jo alku viikosta. 

Toivotan siis hyvää ja lämmintä isänpäivää kaikille isille, papoille, vaareille, vara-vaareille ja muille läheisillemme!

-Kaupallinen yhteistyö-

Vuodet vierii

 Huh hei! Vuosi on taas vierähtänyt. Arjen syövereissä on välillä sukellettu syvällekin pää edellä ja välillä puolestaan taas nautittu kepeästä kellunnasta lämpimillä aalloilla. 
Kun mietin mitä meille on oikeasti kuluneen vuoden aikana tapahtunut, on ajatuksissa iso aukko. Työtä, kotielämää, työtä, päiväkotia, kotitöitä, opiskelua, työtä, harrastuksia, työtä, kerhoilua ja mitä kaikkea muuta? 
Nyt jo uskon, että tiedän ja tiedostan mitä ne paljon puhutut (ja raskaasti inhoamani sana) ruuhkavuodet oikein tarkoittaa. Meidän perhe on tainnut olla juuri keskellä sitä armotonta arjen palapeliä, jonka kaikki palaset ei ehkä sovikaan yhteen. Onneksi kevyellä hionnalla, lukuisilla sovitteluilla ja ehkä vähän tuurillakin olemme tästä kuitenkin selvinneet. Yhdessä.

Toinen ja kolmaskin tuleva vuosi varmasti noudattaa vielä samaa kaavaa ja haukkaa meidät mukaan syövereihinsä, mutta tällä kertaa kuviot ovat meille tuttuja ja pelin pelaaminen on varmasti helpompaa ja luoviminen sujuu harkituimmin liikkein.

Yritin palautella vuoden tapahtumia ja tärkeitä hetkiä mieleeni selaamalla vanhoja valokuvia. Kaikissa kuvissa kuitenkin perheen pienin loistaa aurinkoisella hymyllään tai ainakin suurinpiirtein näyttää iloiselta. Koko vuosi ei siis ole mennyt sumussa ihan koko perheellä :)

Huomasin samalla, että valokuvilla oli uskomaton voima luoda hyvää mieltä ja ihania muistoja menneestä. Olkoon siis tavoitteenani, että valokuvaukseen täytyy edottomasti keskittyä ja panostaa enemmän seuraavan vuoden aikana.

Jaro, pieni kerholainen kantoi keväällä uutta kerhoreppuaan ylpeänä niin kerholle, kuin päiväkodillekin. Ja siivosi myös äidin huolimattomasti jätetyt kengät takaisin kenkäkoriin.

Jaron kanssa vietimme usein aikaa päiväkodin viereisessä puistossa keinuen, kun odotimme isoveljeä eskarista. Muutamia kertoja kävimme myös vapaapäivinä junamatkoilla pienen veturifanin kanssa. 

Yksi meidän perheen harrastus on miesväen innostus karting'iin ja motocrossiin, jotka vie yllättävän paljon aikaa niin radalla kuin autotallissakin. Onneksi myös minimuru on ajoittain saanut osallistua korjaus-, säätö-, testaus-, purku- ja ihastelutöihin :)

Nyt, kun ruuhkavuodet-käsite on käsitelty, hyväksytty ja "sanottu ääneen", niin voinkin päättää että, soljumme sujuvasti arjen pyörteissä jatkossakin ja annan  sisäiselle suorittajaäidille taas luvan tehdä itselle tärkeitä ja rakkaita asioita niin kodin ulkopuolella kuin lasten hereillä ollessakin. Piste.